Lähtisitkö uudessa työssä heti vuodeksi ulkomaille etätöihin?
Kysymys saattaa kuulostaa hurjalta, mutta joskus asiat menevät toisin kuin alunperin suunniteltu ja näinkin voi käydä. Sanna Niittymäki aloitti Eatechillä rekrytointipäällikkönä elokuussa ja ehti olla vain muutaman työpäivän toimistolla ennen kuin Sanna perheineen muutti Espanjaan. Suunnitelma Sannalla ja perheellä oli asua vuoden ajan Espanjassa. Sanna tarkoitus oli olla edelliseltä työantajalta opintovapaalla ja käyttää aika opiskeluun. Mies tekee Espanjasta käsin töitä Suomeen. Yllättävänä muutoksena tuli juuri ennen lähtöä Sannan työpaikan vaihto. Tähän artikkeliin olemme keränneet Sannan kokemukset uuden työn aloittamisesta ja rekrytointitehtävän hoitamisesta etänä.
Työhaastattelu etänä on jo arkipäivää
Rekrytointihaastattelut skype- ja videohaastatteluina eivät ole enää mikään uusi juttu. Myös henkilöarviointeja tehdään etänä. Video tarjoaa lähes samankaltaiset mahdollisuudet hakijan kohtaamiseen ja arviointiin kuin kasvotusten tapahtuva haastattelu.
Eatechillä ensimmäinen rekrytointikierros on Sannan vastuulla ja hän haastattelee hakijat puhelimitse tai skypellä. Usein hän on mukana vielä etäyhteydellä toisellakin kierroksella, kun hakija saapuu yrityksen toimistolle ja tapaa kasvotusten teknisiä asiantuntijoita. Hänen kokemuksensa mukaan rekrytointi ainakin heidän alallaan toimii erittäin hyvin myös tällä mallilla: ”Kyllä henkilöstä välittyy hyvin samanlainen kuva kuin live-haastattelussa.”
Työnhakijoista kukaan ei ole kummastellut etähaastattelua, eikä Sannan sijainti välttämättä ole edes tullut puheeksi. Muissakin alan yrityksissä tuntuu olevan hyviin yleistä, että ensimmäinen haastattelukierros tehdään skypen välityksellä.
Työskentely kokonaan etänä ei ollutkaan hankalaa
Sannan toimenkuvaan tällä hetkellä kuuluu hakemusten vastaanottaminen ja niiden käsittely, haastattelut, rekrytointiprosessin jatkuva kehittäminen sekä rekrymarkkinointi. Yllättävintä on ollut se, että työskentely etänä ei ollutkaan hankalaa. Vastoin ennakko-odotuksia myös tekniikka on toiminut täysin ongelmitta, sillä perheen vuokraamaan asuntoon saatiin valokuituyhteys.
Sanna työrytmi on hyvin samankaltainen kuin jos hän kävisi päivittäin toimistolla. Hän työskentelee säännöllisiin aikoihin ja ilmoittaa poissaoloista kalenterimerkinnöin etukäteen. ”Ehkä jotkut näkevät someen päivittämäni uima-allaskuvat ja kuvittelevat, että elämä on täällä pelkkää lekottelua, vaikka oikeasti istun hyvin normaalimittaiset työpäivät sisällä tekemässä töitä. Työpäivän jälkeen mahdollisuudet ulkoiluun ja liikkumiseen ovat toki monipuoliset, koska sää on aina niin hyvä.”
Sanna itse sanoo työrytmin johtuvan siitä, että omassa päässä on ”vanhanaikainen systeemi” ja siksi ehkä kokee, että työskentely toimistoaikaan on hyvä rytmi myös siellä. Ainoa poikkeus toimistoajasta on se, että hän vuorottelee miehen kanssa vieden ja hakien lapset koulusta, koska Espanjassa niin tulee tehdä. Toisaalta hän tekee myös joustavasti töitä vuorokauden ajoista riippumatta, sillä tehtävät hoidetaan kun on tarve tai sopiva hetki.
Ikävä työyhteisöä
Täysin ongelmatonta kaikki ei kuitenkaan ole ollut. Sanna uskoo, että asioihin ja yritykseen perehtyminen olisi ollut nopeampaa ja hän olisi kokonaisuuksista vielä paremmin perillä, jos olisi paikan päällä. Perehtyminen etänä vie pidempään ja on joiltain osin hankalampaa. Se vaatii itseltä myös aktiivisuutta.
Isoimmaksi miinukseksi Sanna nostaa työyhteisön puutteen. Vuoden aikana käyntejä Suomessa kertyy kolme kappaletta. Hän ei näe itseään työskentelemässä pitkäjänteisesti Espanjasta, vaikka kokemus itse maasta ja asumisesta ulkomailla on ollut valtavan positiivinen, koska kokee työyhteisön hyvin tärkeäksi. HR-tiimin kanssa tehtävä yhteistyö ja säännölliset viikkopalaverit eivät sosiaaliselle luonteelle korvaa työyhteisön puutetta täysin. Lisäksi hän kokee, että koko työyhteisöön tutustuminen on vielä kesken, koska on tekemisissä palavereissa ja haastatteluissa vain tiettyjen työkavereiden kanssa.
Kaiken kaikkiaan kokemus on Sannan sanoin ollut ”ehdottoman positiivinen ja voin suositella kenelle vain”.